tiistai 5. huhtikuuta 2016

Ollakko terveitä vai eikö olla?

Hei kuuliaiset siellä !
Blogini tuntuu kaikuvan tyhjyyttään, vain pölypalleroiset pomppivat edes takas kun ei muutakaan tehtävissä ole. Jostain syystä ei tämä kirjoittelu innosta enää yhtään vaikka mitään muuta ei olisi kuin aikaa, joten pahoitteluni. Luulen että vaikka kuinka sanoisin yrittäväni enemmän niin silti se vaan jää toisaalle. Mutta asiaan -->

Viimeisimmässä kirjoituksessa ensimmäiset hoidot käytiin läpi sekä näistä seurannut infektio, joka pakotti poistattamaan vasta asennetun laskimoportin. Kaikki sujui niinkuin pitikin eli laskimoportti poistettiin ja uusi portti asennettiin toisen puolen rinnukselle päivää ennen seuraavaa hoitoa, jonka jälkeen on saanut pysyä siinä paikassaan :) Samoten loput haituvaiset päästä leikattiin siskoni toimesta pois, eli päälakeni on jälleen tasaisen kiiltävä sekä pyöreä.

Suurin osa hoidoista meni oikein loistavasti, jopa ilman infektioita. Sain olla pitkiä jaksoja kotosalla eikä tarvinnut makoilla turhanpanttina sairaaloissa! Hoitojen välissä uskalsin käydä vähän töitä tekemässä kun oli joutenaikaa, niin aurailemassa lumia kun ajamassa puuta metsäkoneella :) Uskalsin jopa liikkua kodin ulkopuolella vähän reilummin vaikka hiukan pelkäsin näitä infektiota aiheuttavia pöpösiä, mutta pidin siitä ettei tarvinnut kyhnöttää kotona neljän seinän sisällä! Edellisen hoitosyklin aikana emme uskaltaneet lähteä eteläsuomea kauemmas ettei vaan jouduta vieraisiin sairaaloihin kuumeen takia, mutta tällä kertaa minä tämän kumosin ja kävimme siskoni kanssa oikein pohjoispohjanmaalla, sekä isäni luona tuli käytyä useammin kuin kerran!

Kävin tällä kertaa sytostaattien lisäksi intensiivihoidon läpi. Intensiivihoitoa ennen minulta kerättiin omia kantasoluja talteen jotka myöhemmin tämän kyseisen hoidon aikana istutettiin minulle takaisin. Tämä oli siitä erikoinen kokemus että kantasolujen keruuta varten tarvitsin kaulalaskimokatetrin jota minulla ei ennen ole ollut. Hurjaa ja pelottavaa oli ajatella että kaulaan asennetaan letkuja hyi olkoon, mutta tämä nyt ei juuri miltään edes tuntunut. Operaatio hoidettiin paikallispuudutuksella ja niillä kivoilla rauhottavilla lääkkeillä, halusin välttämättä ne ottaa koska muuten pelkään koko sen asennuksen ajan että jotain pahaa sattuu, ja näillä rauhottavilla huoleni häviävät !


Kantasolujen keruussa käytettiin isompia letkuja kuin istutuksessa joten nämä isommat letkut poistettiin siksi ajaksi kunnes tulin "voimienkeruu" lomalta takaisin osastolle saamaan tätä isoa hoitoa. Istutukseen minulle laitettiin uudestaan letkut kaulalle, tällä kertaa aavistuksen pienemmät mutta sama operaatio käytiin läpi.

Hoito siis kesti kokonaisuudessaan 3 viikkoa ja makoilin tämän ajan syöpäkliniikan osastoilla.
Aluksi minulle annettiin 5 päivää kestävä reilun käden sytostaattiannostus, jonka päätteeksi 2 pussia kantasoluja tiputettiin takaisin. Suussa maistui metallilta ja ehkä aavistuksen tomaattisoseelta(?) Tämä oli tiedossa joten mukanani oli mynthon pastilleja joita popsin pienen rasian verran tiputusten aikana. Tämä vahvisti sytostaattihoitojen jälkeistä pahoinvointia jonkun verran mutta kestettävä se oli. Pientä vellovaa oloa jatkui muutaman päivää tiputuksista jonka kruunasi Clostridium suolistobakteeri joka aiheutti ripulointia, sekä pariin otteeseen oksentelua. Onneksi olin saanut jo yksityishuoneen niin sain ihan rauhassa käydä omassa vessassa pahan oloni kanssa. Mutta sanotaanko näin että vielä kuukaudenkin jälkeen vatsa ei ole tästä bakteerista täysin tasoittunut... Mutta yllätyin että tämä bakteeri ei nostattanut kuumetta minulla laisinkaan vaan esiintyi pelkästään näillä oireilla. Kuumetta odoteltiin ja odoteltiin.. Odotus palkittiin ja kuumekkin nousi! Aika kävi pitkäksi miltei joka hetkellä, mutta minulla oli ps4 mukana sekä uunituore Far Cry Primal jota hakkasin tatit vinkuen aina kun vain jaksoi. Paljon tuli nukuttua ja myöskin makoiltua, se näkyi kunnon heikkenemisessä. Paljoa ei loppusuoralla enää jaloillaan jaksanut olla, muuten rupesi jalat sekä niska väsymään ja pidemmän seisoskelun jälkeen selkäkin rupesi oireilemaan, mutta pitkälleen pääsy helpotti kaikki. Paino laski n. 5 kiloa entisestään vaikka ei olisi saanut, olen jo sen verran alipainoinen että ei kärsisi enään yhtään tippua mutta minkäs teet kun ei sairaalaruoka maistu. Loppuviimein minulle tiputeltiin ravintoa suoneen sillä ruokahalu oli hävinnyt miltei kokonaan, paino oli turhan alhainen ja ripulointia jatkui niin vaihtoehdot loppuivat. Paino saatiin ravintoliuosten ansiosta pysymään paikallaan loppuhoidon ajan eikä se vieläkään ole mihinkään noussut.

Nyt intensiivihoidosta on n. 3,5 viikkoa ja vointini on suhteellisen hyvä. lukuunottamatta sitä että painoni pysyy täysin paikallaan, kun ei jaksa syödä mitään älyttömiä vaikka pitäisi. Sekä vatsa ei ole vieläkään tasoittunut täysin vaan seilailee ripulin ja normaalin ulosteen välillä. Kovasti se meinaa vielä laiskottaa, mutta kun vain saan itseni liikkeelle niin jaksan olla ja tehdä ihan kohtalaisen hyvin. Tämän viikon perjantaina saan tietää annetaanko minulle vielä sädehoitoa hoitojen lisäksi vai riittikö nämä hoidot pysäyttämään ja tuhoamaan koko kasvaimen. Eli samalla jää nähtäväksi olenko jo terve vai en ;) jännitys tiivistyy...

Koetan palailla taas asiaan kunhan vain viitsin ;)

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Heh.. vähän myöhässä vastailen kun en ole blogia aukassut herran aikoihin ! Pahoittelen. Mutta hei vaan ihan hyvin tällä hetkellä jakselen ! Suunnilleen vuodenpäivät oon saanu olla terveenä ja töitä on tehty. Jaksaminen täydessä työnteossa on edelleen vähän raskasta mutta minun työkuva on hyvinki ruumiillista, joten ymmärtäähän tuon. Monesti käynyt mielessä että kirjoittelisin vähän kuulumisia mutten ole jaksanut tai viittinyt. Kirjoittelen kunhan vain saan itseäni niskasta kiinni!

      Poista